sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Rakkauden päivä

Näin ystävänpäivän jälkimainingeissa ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa muutama sananen siitä, miten täällä rakkautta juhlitaan. Ylen uutisista bongasin lyhyen tekstin siitä, että tuolla naapurissa Saudi-Arabiassa kaikki millään tapaa ystävänpäivään liitettävä on tiukasti pannassa helmikuun 14. päivän paikkeilla. Ei punaisia ruusuja, ei sydämiä, ei suklaakonvehtirasioita, ei edes punaista käärepaperia ole lupa pitää kaupoissa myynnissä. Ja kiellon noudattamista valvoo tiukasti poliisi.

Täällä ystävänpäivä kyllä näkyi kaupoissa ainakin jonkin verran. Samalla, kun 14.2. rohkaistaan lepertelemään aviopuolisolle, myös perheen yhteistä aikaa ja tekemistä painotetaan hyvänä tapana juhlia Valentinuksen päivää. Sydämiä oli näkyvissä siellä täällä, kortteja toinen toistaan siirappisemmilla teksteillä, suklaata ja mansikoitakin punaisissa sydämen muotoisissa rasioissa...

Hotellilla kuulin ohimennen, että viereiseen juhlasaliin oli illalla tulossa 440 hengen häät. Pikku juhlat! Mutta mikä hämmästytti vielä lukumäärää enemmän oli tieto siitä, että paikalla tulee olemaan pelkästään naisia! Siis mitä? Häät? Naisille? Olin ollut tietoinen, että kihlajaisia juhlitaan erillään, mutta että häätkin. Päätin sivistää itseäni täkäläisten häätapojen suhteen ja tässäpä tiivistelmää siitä, mitä opin:

Arabiemiraateissa nuoria kannustetaan menemään naimisiin tämän maan kansalaisen kanssa. Kannustimena toimii - mikäpä muukaan kuin - raha. Marriage fund -rahasto lahjoittaa noin 12 - 20 000 euron suuruisen summan emiraattipariskunnan hääjärjestelyjä varten. Jostain luin, että hääjärjestelyt maksavat täällä keskimäärin 50 000 euroa, joten rahaston tuki tilkkii tätä rahareikää ihan hyvin.

Järjestetyt avioliitot ovat edelleen melko yleisiä, mutta yleensä nuoret ovat alusta asti prosessissa mukana ja vähintäänkin kertovat vanhemmilleen, kenen kanssa avioliittoa olisi hyvä alkaa järjestelemään. Ennen varsinaisia häävalmisteluja tehdään avioliittosopimus, jossa kirjataan ylös molempien puolisoiden velvollisuudet toisiaan kohtaan. Myös omaisuuden jakamisesta mahdollisessa avioerossa sovitaan tässä vaiheessa. Aikaisemmin avioliittosopimusneuvottelut saattoivat kestää jopa kuukausia. Perinteisesti sulhasen perhe on maksanut morsiammesta myötäjäiset, josta osa (tai morsiammen perheen ollessa varakas) tai koko summa on jäänyt morsiammen henkilökohtaiseksi omaisuudeksi, joka säilyy myös avioerotilanteessa.

Avioliittosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen alkavat varsinaiset hääjärjestelyt. Morsiammen valmistelemiseen kuuluu enemmän perinteitä ja kuluu enemmän aikaa kuin sulhon valmisteluun. Morsianta hoidetaan öljyillä ja voiteilla, ruokitaan parhailla ruuilla ja palvellaan (perinteisesti 40 päivän ajan) ennen hääjuhlia. Muutama päivä ennen häitä naiset viettävät länsimaisiin polttareihin verrattavat hennausjuhlat (Laylat Al Henna), joissa morsian ja hänelle läheiset naiset saavat hennatatuointikoristeet ruuan, musiikin ja tanssin ohessa.

Varsinaisia häitä juhlitaan siis mies- ja naissukulaisten ja ystävien kanssa erillisissä paikoissa. Joissain juhlasaleissa on mahdollista järjestää kahdet erilliset juhlat samaan aikaan, mutta esimerkiksi täällä Khor Fakkanissa toiset juhlat ovat usein hotellin juhlasalissa ja toiset rannalla hienossa ravintolassa. Nykyään naisten juhlissa saattaa olla valkokangas, jolle heijastetaan miesten juhlien tapahtumat. Naiset ovat juhlissa ilman huntua, joten päinvastainen ei ole mahdollista. Joskus myös sulhanen saatta morsiammensa naisten puolelle juhlien alussa (tällöin juhlavierailla on hunnut päällä), ja lähtee vasta sitten omalle puolelleen juhlimaan. Juhlien jälkeen tuore aviopari poistuu juhlista yhdessä ensimmäistä kertaa yhteiseen kotiinsa.

Monet juhlivat häitään varmasti yhä enemmän myös länsimaisin tavoin ainakin vaatetuksen ja ohjelman suhteen, mutta miesten ja naisten erilliset juhlat eivät varmaan ihan lähitulevaisuudessa ole siirtymässä historiaan. Siinä määrin tiukassa näyttää sukupuolijaottelu kaikessa arkipäiväisessäkin olevan: Kodeissa on (jos vain suinkin on varaa) erilliset sisäänkäynnit ja oleskelutilat miehille ja naisille, julkisilla paikoilla miehet seurustelevat keskenään, joskus piknikseurueet levittävät kaksi erillistä mattoa ruokailua varten, julkisilla paikoilla hellyyden osoittaminen (käsi kädessä kulkeminen, suuteleminen, jne,) on kiellettyä, naimattomat nuoret eivät saa viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muistan nähneeni vain kaksi kertaa paikallisen pariskunnan kävelevän käsi kädessä. Toinen oli tilanteessa, jossa he varmaankin luulivat, ettei kukaan näe, ja toinen nyt ystävänpäivänä Fujairahin ostoskeskuksessa. Radikaalia toimintaa omalla tavallaan... Ostoskeskuksessa pariskunnan nainen oli pukeutunut koko vartalon (myös silmät) peittävään abayaan ja ehkä siksi tuon pariskunnan hellyydenosoitus puhutteli minua jotenkin. Siinä näytti olevan enemmän rakkautta kuin kaikissa siirappisissa rakkausrunokorteissa yhteensä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti